Kävimme tammikuussa Niihaman drive-in -harjoitusestekisoissa hyppäämässä pikkuluokan (80 cm) mielenvirkistykseksi. K oli intoa piukkana, varsinkin kun hyppääminen oli jäänyt tosi vähälle kotimaneesin pohjaongelmien takia. Tuloksena nopein puhdas rata ja punavalkoinen ruusuke.

Pitkän tauon jälkeen kävimme vaihtelun vuoksi hyppäämässä pikkuluokan (80 cm) Pohtiksella Keskiviikkokisoissa 21.7. K kävi aikas kuumana pitkän odottelun jälkeenkin ja meni puhtaan radan ihan hyvällä ajalla. Suoritus oli aika epämääräinen, mutta sitä osasi odottaakin, kun ei olla harjoiteltukaan... Lopputuloksia en tiedä.

Ensimmäiset "oikeat" kisat olivat Ypäjällä 1.8. Starttasimme aluekoulukisoissa suomenhevosten He A:2 -luokan. Vaikka koululuokat oli siirretty sateen vuoksi maneesiin, riitti Kajauksella tarmoa vaikka muille jakaa. Olimme edellisen kerran olleet kouluaidoissa viime syyskuussa, mutta hyvin sujui. Radalla ei tullut rikkoja, ainoastaan laukanvaihdossa käynnin kautta puolipidäte menikin niin hyvin läpi, että K lähes pysähtyi. Oli siis ainakin kuulolla... Tuloksena 62,42 % ja viides sija neljän ypäjäläisratsukon jälkeen.

 

Kisapäiväkirjat

  2008
  2006
  2005
  2004
  2003
  2002
  2001
  2000

Tulokset
  2008
  2006
  2005
  2004
  2003
2002
  2001
  2000
  1999
 

 

Seuraavana viikonloppuna vuorossa olivat Nokian aluekoulukisat. Luokkana He A:0 2003. Saavuimme hyvissä ajoin paikalle, sillä starttimme oli vasta kisojen viimeisessä verkkaryhmässä klo 18.45. Kun olin kiivennyt alkukäynnin jälkeen selkään ja kävelin rauhassa verryttelykenttää kohti, meille tultiin ilmoittamaan, että nyt pitäisi mennä radalle. Onneksi saimme mennä verkkaryhmän viimeisinä, ja ehdin verkata muutaman ratsukon ajan. (Myöhemmin selvisi, että verkkaryhmä oli aloitettu melkein vartin etuajassa, eikä tätä oltu ilmoitettu...)

Verryttely yksin kentällä 25 asteen helteessä ei saanut Kajausta oikein kisatunnelmaan, ja ratsin panikointi lähtöajan suhteen ei helpottanut asiaa lainkaan. Verkka sujui vielä ihan ok, mutta yksinjääminen upottavalle radalle vei K:sta viimeisenkin puhdin. Tahmea suoritus, mutta ilman rikkoja. Piste-eroa tuomareilla 20 pistettä, ja ainakin omaksi ihmetykseksi viides sija 58,88 %:lla.


Nokian aluekoulu 8.8.2004

(Kuva: Jonna Valli)

 
 

Kotivahti-K

Kisojen välissä K rentoutuu vahtimalla kotitallilla...




 
 

Lähdimme ensimmäisiin kansallisiin koulukisoihin viikkoa myöhemmin. Kajauksella oli matkaseurana sen paras kaveri Tinurin Tatu, ja pojat matkustivatkin hiiren hiljaa syöden toistensa heiniä. Lähtö Vaajakoskelle oli aamulla kukonlaulun aikaan, sillä He B:0 alkoi jo puoli yhdeksältä. Nyt oli vihdoin kunnon kisatunnelma ja vieraita hevosia, hyvä että K pysyi nahoissaan. Se kävi ensimmäisellä radalla niin kuumana, että rikkoi ravivoltin laukalle, kun huomasi painonsiirron. Radalla oli pieniä epätarkkuuksia, mutta kokonaisuus oli ihan ok. Tuloksena ensimmäinen ei-sijoittunut yhdellä pisteellä (61,48 %).

Toinen luokka oli He A:0 nivelellä. K oli oikein mukava ratsastaa verryttelyssä, ja radallakin tasaisempi kuin aamulla. Rataharjoitusten puute näkyi yhä epätarkkuuksina, mutta K oli erittäin kuuliainen ja yhteistyöhaluinen. Kouluratsastus tuntui jopa mukavalta ;) Tuomarit olisivat halunneet nähdä K:n syvemmässä muodossa, mutta kehuivat sen kuuliaisuutta ja käyntiä. Hankalaa löytää kultainen keskitie etupainoisuuden ja liian avoimen muodon kanssa... Prosentteja saimme vain 56,67 %, joilla olimme kuitenkin selvästi luokan puolivälin yläpuolella.

Kisaputki jatkui Koskella 21.8. Tatu jälleen kyydissä. Seuralainen helpottaa odottelua kisapaikalla, sillä pojat jaksavat yhdessä oleilla pitkäänkin trailerissa, kun taas yksin odottelu hermostuttaa usein Kajausta. Vuorossa oli jälleen He A:0, ja päätimme jatkaa nivelellä ratsastusta Ypäjän kisoja silmälläpitäen. Aamupäivän oli ukkosmyrskynnyt, mutta saapuessamme Koskelle oli jäljellä enää märkä kenttä ja kova tuuli.

Kajaus oli taas erittäin miellyttävä ratsastaa, mitä nyt suojaisalta verkkakentältä siirtyminen peltoaukealla olevalle radalle hieman hämmensi otusta. Onneksi kura ja lätäköt eivät merkkaa K:lle mitään, vaan se porskuttaa rohkeasti läpi vaikka mistä. Yritin pitää ryhdin yhä korkeana, mutta saada peräänantoa hieman syvemmäksi, mikä onnistuikin kohtalaisesti. K esitti hienot keskiravit, ja saimme ensimmäisen kasin lisäyksestä. Myös keskilaukat ovat parantuneet, kun ratsi on saanut ideasta kiinni. Sain korjattua monta edellisen radan virhettä, mutta monta parantamisen kohtaa on yhä. Onneksi Kajauksen perusliikkuminen on vaivatonta ja se on radalla melkein liiankin skarppina. Tulokseksi saimme 62,41 %, jolla olimme kolmas ei-sijoittunut kokeneiden kouluratsukoiden jälkeen - ei ollenkaan huono tulos este-kenttä-koulu -monitoimiratsulta pitkän sairasloman jälkeen.

 
 

 

Suomenhevosten koulumestaruudet ratsastettiin Ypäjällä Suomenhevosviikonloppuna 28.-29.8. Ensimmäiseen osakilpailuun osallistui jopa 40 ratsukkoa, 37 kouluhevosta, yksi esteratsu (Tinurin Tatu) ja kaksi este/kenttähevosta (Ponuveikko ja Kajaus). Ja hienosti "lajinvaihtajat" pärjäsivät; Ponuveikko oli lauantaina kolmas, Kajaus 16. ja Tatu 22. Tammoja ei kilpailussa montaa ollut, vain kaksi 40:stä.

Ypäjän kentät olivat kärsineet sateesta jo pari päivää, onneksi raskas pohja ei haittaa Kajausta. Se oli yllättävän reipas jo verryttelyssä ja jaksoi hyvin esittää He A:0 -radan. Ratsi unohti taas valmistella muutaman siirtymisen ja takaosakäännökset vaativat vielä harjoittelua, mutta K:n tahdikas liikkuminen sai kaikilta tuomareilta kiitosta. Tuloksena oli 62,72 % ja 16. sija lopputuloksissa. Kerrankin ratsi näytti radan jälkeen tyytyväiseltä, kauden paras tulos tuli hyvässä paikassa.

Oma tarinansa oli tulosten saaminen. Lähdimme Kajauksen ja matkakaveri-Tatun kanssa kotiin Ylöjärvelle yöksi. (K rentoutuu ja nukkuu selvästi paremmin kotona.) Kisakansliassa ei oikein iltapäivällä tiedetty, milloin lähtöajat saa selville. Viimeinen väliaikatieto tuloksista oli, että Kajaus on 16. ennen muutaman viimeisen ratsukon tuloksia. Niinpä harjoittelin matkalla lohdutusfinaaliohjelman ja putsasin tallilla nivelet valmiiksi. Puhelin oli puuhastelun ajaksi jäänyt autoon ja kotiin lähtiessä ihmettelin, miksi Salla oli soittanut 12 kertaa... Netistä oli selvinnyt, että pääsimmekin finaaliin! (Helkky starttasi kahdella hevosella.)

 

 
 

Kuvia Sh-mestaruuden 1. osakilpailusta lauantailta.

Aamulla äkkiä kanget puhtaiksi ja uusi rata muistiin. Finaali ratsastettiin pitkällä radalla ja oli paljon mukavampi kuin "käännös-siirtyminen-käännös He A:0". Ratsia hieman epäilytti avotaivutukset ravissa, joita Kajaus tai ratsi eivät olleet koskaan esittäneet radalla...  
 

 

Kajaus oli yhtä yhteystyöhaluinen ja mukava ratsastaa kuin lauantainakin, eikä edes matkustelu painanut jaloissa. Kajaus starttasi siis luokan ensimmäisenä käänteisen lähtöjärjestyksen takia. Ei siis apuja edes muiden jäljistä :) Ehdin kiertää radan useaan kertaan ja tottua yleisön paljouteen. (Kajaustahan tällaiset pikkuasiat eivät hetkauta...) Radalla oli oikeasti mukavaa, ja radan tiukan ilmeen jälkeen lopputervehdyksen leveä hymy oli kerrankin aitoa. Autolle kävellessä vastaan tuli myös Vahteran Artsi, joka kuitenkin tunnisti Kajauksen oudoista varusteista huolimatta.

Tulokseen 63,70 % ei voinut olla kuin tyytyväinen. Kajaus sai mm. lisätystä käynnistä 9, ja askellajeista kahdelta tuomarilta 8! Tuomarien loppukommentit:
Anne-Mari Pekonen: Kivat ja irtonaiset liikkeet. Takaosa saisi olla paremmin alla. 172 p.
Irene Valo: Sujuva tahdikas suoritus. Keskilaukassa ratsasta siirtymiset selvemmin. Hyvä energia. 173 p.
Arto-Pekka Heino: Hyvin esitetty, hyväliikkeinen ja rento suomenori! Oikealla voisi olla asetetumpi & taivutetumpi. 183 p.
Kari Vuorio: Siistiä ratsastusta. Hyvä käynti. Välillä hieman etupainoinen. 176 p.
Marja Kivioja: Takaosa mukaan siirtymisiin ja kantamaan, jotta etuosa kevenisi. 156 p.

Kajaus nousi finaaliradan ansiosta lopputuloksissa vielä viisi sijaa kymmenenneksi!

 

 
 

K piti reilun vapaan Ypäjän jälkeen, olimmehan kiertäneet kisoissa viisi peräkkäistä viikonloppua. Sitten vuorossa olivat Hämeen alueen mestaruudet Niihamassa. Olimme käyneet alkuviikosta treenaamassa Niinisalon maastoesteitä ja puuhastelleet muutenkin kaikkea muuta kuin koulua. Päätimme osallistua vain suomenhevosten koulumestaruuteen, koska hyppääminen oli yhä jäänyt.

Suomenhevosten ratavalinta oli sanalla sanoen huono. Miten Helppo B:3:sta voi saada mitään eroja? Järjestävä seura oli tosin tehnyt kaikkensa - tuomareita oli kolme, joista yksi pitkällä sivulla tarkkailemassa volttikahdeksikon osumista... K oli verkassa ihan kiva, mutta radalla kun ei tapahtunut yhtään mitään, (suoraan uraa pitkin, siirtyminen ja suoraa uraa pitkin) ei keskittymisestä tullut oikein mitään. Ratsi meinasi hermostua kunnolla, kun K hirnui kesken nelikaarisen - se ei ollut Koskaan hirnunut radalla! Ne harvat asiat kuitenkin esitettiin ilman rikkoja, ja tulokseksi 64,72 %, joka riitti 36 ratsukon luokassa 7. sijaan.

Aluekoulumestaruudet 2004

(Kuva: Eeva Laurila)

Seuraavana viikonloppuna kävimme perjantaina ja lauantaina Valkeakoskella aluekouluvalmennuksessa Kikin valvovien silmien alla. Yleisin huomautus oli hevoselta korvat ja ratsilta leuka ylös.

 
       
       


Etusivu | Ajankohtaista | Historia | Kilpailut
Suku | Linkit | Yhteystiedot | Vieraskirja
© Laura Leppäkorpi