Marraskuu 2004:
Nyt alkaa olla jo liian huonoa tuuria, Kajaus oli "hieman outo ratsastaa" ja klinikkatutkimukset paljastivat etupolven venähdyksen, sairaslomaa siis jälleen... No onneksi ei ollut sen pahempaa ja jänteet kunnossa.

Lokakuu 2004:
Lyhyellä levolla ja kevyemmän työn avulla K pelittää jälleen. Tauko osui kivaan saumaan, ja tekemisen puuteessa K päätti kasvattaa kunnon Goretexit talvea varten, tämän asun hengittävyys ei vaan ole ihan yhtä hyvä. Ei se karva nyt niin pitkä ole useimpiin samanrotuisiin verrattuna, K on kuitenkin kokopäivätarhauksessa ilman loimia. Kuraisena mutta tyytyväisenä ;)

Syyskuu 2004:
Pääsimme treenaamaan syyskuussa suunnitelmien mukaan. Kävimme kerran Niinisalossa hyppäämässä maastoesteitä ja saimme aluemestaruuksissa sh-koulumestaruusluokassa sijoituksen, vaikka tylsä rata ei näyttänytkään K:n parhaita puolia. Aluekouluvalmennukseenkin ehdimme ennen TRS:n mestaruuksia, joissa K hyppäsi vuoden kolmannen ratansa. Perusradalta nolla ja uusinnasta yksi pudotus. Loimen kuitenkin hävisimme...

Ainoastaan Niinisalon kenttäkisat eivät menneet suunnitelmien mukaan. K oli hieman outo kisaviikolla, mutta liikkui täysin puhtaasti. Koulusta tulikin hyvät pisteet, mutta esteradalla K ei vaan yksinkertaisesti hypänyt. Epäilyt osuivat oikeaan, kun Tuula tuli hieromaan. Olisi taas pitänyt uskoa omaan vainoharhaan...

Elokuu 2004:
Elokuun kisaputki alkoi Ypäjän ja Nokian aluekoulukisoilla; molemmista He A -luokista sijoitukset. Vaajakoskella He B -luokan sijoitus jäi pisteen päähän. Koskella K oli erittäin mukava ratsastaa ja tulokseksi saimme He A:0 -luokasta 62,41%.

Kauden päätavoite Sh-koulumestaruus meni yli kaikkien odotusten. Jo pelkkä finaaliin pääsy oli yllätys kaikkien ammattilaisen ja kokeneiden kouluhevosten joukossa. Kajaus oli lopputuloksissa hienosti 10. sijalla saaden mm. lisätystä käynnistä jopa 9 ja askellajeista kahdelta tuomarilta 8.

Nyt ratsia alkoi vanha suola janottaa, ja mahdollisesti K starttaa syyskuun lopussa Niinisalossa...

Heinäkuu 2004:
Kävimme 30.6. oriasemalla, jonne Piitu tuli varsoineen. Kajaus yllätti kaikki ja hetken houkuttelun jälkeen ymmärsi astutuspukin tarkoituksen ja hyppäsi, vihdoinkin. (Kävimme toissa kesänä harjoittelemassa muutamaan kertaan, mutta silloin K ei ymmärtänyt hypätä.) Helpotus tulevaisuutta ajatellen ja siis myös siirtomahdollisuus.

Kajauksen treeniä on lisätty ja jos kaikki sujuu hyvin, sen voi nähdä koulukisoissa kuun loppupuolella.

Kesäkuu 2004:
Piirron Puten komea orivarsa on kasvanut kovasti ja sai nimekseen Sorajouhi. Kajaus on saanut hankkarista terveen paperit ja kuntouttaminen on hyvässä vauhdissa. Työsarkaa pitkän sairasloman jälkeen on, mutta hiljaa hyvä tulee... Olemme käyneet pitkillä kävely-kiipeilylenkeillä Teivon harjulla ja tehneet paljon perustyöskentelyä kentällä.

Toukokuu 2004:
Saimme tiistaina 11.5. ilouutisen Virroilta: Piitu oli saanut terveen orivarsan! Pakkasimme hoitaja-Lauran kanssa kamerat mukaan ja lähdimme katsomaan tulokasta.
Kuvia varsasta 4 vrk:n ikäisenä.
Varsa oli aivan ihana, ja niin rohkea - on tainnut tulla vanhempiinsa...

Huhtikuu 2004:
Muutto sujui oikein hyvin, ja Kajaus on kotiutunut erinomaisesti Ylöjärvelle. Uudet tallikaverit ottivat K:n hyvin vastaan, ja Kajaus viihtyy rauhallisessa ympäristössä. Vanhoja tuttuja on kävellyt tiellä pilvin pimein vastaan ja K:kin muistaa selvästi tutut paikat.

Kävimme pariin kertaan klinikalla saamassa Shockwave-hoitoa hankkariin, mikä näytti tehoavan hyvin - pääsemme kuun puolivälissä aloittamaan varovaisen ravailun. Loppukontrolli on toukokuun puolivälissä.

Maaliskuu 2004:
Klinikan kontrollikäynti näytti hankkarin paranemisen alkaneen, ja K saa kävellä jo pidempiä aikoja. Kuun lopulla on vuorossa muutto, sillä nykyisen tallin puitteissa ei ole enää turvallista pitää oria. Lisäksi olen lopen kyllästynyt pahan puhumiseen selän takana ja orivihaan. K muuttaa pienempään ja rauhallisempaan talliin, jossa pääsee tarhaan päivittäin ja voi parannella jalkaansa kunnolla.

Helmikuu 2004:
Ja se siitä työn teosta. Tarhan vanhat putkiaidat alkavat olla matkansa päässä ja K on keksinyt hyvän tekniikan poistua omille teilleen. Mahdollisesti näillä retkillä oli etusen hankkari saanut pienen vamman yläpäähän, joka onneksi huomattiin ajoissa, kiitos hieroja Pursiaisen Tuulan ja klinikan Vettenrannan Marin. Sairaslomalla ollaan juuri sen verran kun jalka vaatii. Harmi homma, mutta tärkeintä on, että K saadaan kuntoon. Ja toivottavasti aita saadaan siihen kuntoon, että oripoika voi siellä turvallisesti ulkoilla.

Tammikuu 2004:
Kajaus piti joulun aikaan pienen loman venäytettyään takavuohisensa. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja parilla klinikkakäynnillä. Päästyään tauon jälkeen omaan tarhaansa, oli vuorossa ruhje ryntääseen rikkinäisestä tarhan aidasta... Nyt olemme taas päässeet työn makuun - vihdoinkin!